BiH |
|
Valtiomuoto:
Pinta-ala:
Asukasluku:
Asukastiheys:
Vuotuinen väestönkasvu:
Pääkaupunki:
Muita kaupunkeja:
Viralliset kielet: |
Tasavalta
51 209 km2
4 354 911 (1991) noin 3 800 000 (2003)
83,3 as./km2
3,0 % (1995–2000)
Sarajevo (400 500 as. 2001)
Banja Luka (160 000 as.), Zenica (96 000 as.)
bosnia, serbia, kroatia |
Pääuskonnot: |
|
islamilaisia |
ortodokseja |
katolilaisia |
44,0 % |
31,0 % |
17,0 % |
48,3 % |
34,0 % |
15,4 % |
(bošnjakit) |
(bosnian serbit) |
(bosnian kroaatit) |
|
|
1991 |
|
2003 |
|
|
Aikavyöhyke:
Keskilämpö:
Kansallisuustunnus:
Kansallispäivä:
Rahayksikkö:
BKT asukasta kohti: |
GMT +1 (-1 h Suomen
aikaan verrattuna)
Sarajevo tammik. -0,5 °C, heinäk. +20 °C
BA, BIH, auto BIH, lentokone T9
25.11.
1 Bosnian markka (KM - konvertibilna marka -
bosnian kielillä)
Valuuttatunnus BAM; 1 € = 1,95583 KM
1 347 Yhdysvaltain dollaria (2000) |
|
|
|
Katso vikipedian tiedot Bosnia-Hertsegovinasta |
Bosnia-Hertsegovina, Bosnia ja Hertsegovina,
serbokroatian kielessä Bosna i Hercegovina, engl. Bosnia
and Herzegovina, Balkanilla sijaitseva liittovaltio,
jonka muodostavat bošnjakien ja kroaattien liittovaltio
(51 % alueesta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %) ja joka
rajoittuu pohjoisessa ja lännessä Kroatiaan, idässä
Serbiaan sekä kaakossa Montenegroon. Valtio muodostuu
ent. Jugoslaviaan kuuluneista Bosnian ja Hertsegovinan
hist. maakunnista. Pohjois- ja keskiosan muodostaa
Bosnajoesta nimensä saanut Bosnia, joka käsittää neljä
viidesosaa pinta-alasta. Hertsegovina sijoittuu
eteläosaan. Koko maa on pääosin vuoristoa. Lähes puolet
pinta-alasta on lehti- ja havumetsän peitossa.
Bosnia-Hertsegovina on sisämaavaltio, jolla on vain 22
km:n pituinen osuus Adrianmeren rannikosta. Joet, Bosna,
Una ja Drina, virtaavat kohti Unkarin alankoa ja
laskevat Tonavan sivujokeen Savaan. Vain Neretva
Hertsegovinassa laskee Välimereen.
Väestöstä 1991 oli 44 % bošnjakeja (islamilaisuskoisia),
31 % serbejä ja 17 % kroaatteja. Bošnjakit, joita pitkän
turkkilaisvallan perintönä on Bosnia-Hertsegovinassa
enemmän kuin muissa ent. Jugoslavian osissa, saivat oman
kansallisuuden aseman Jugoslaviassa 1960-luvun lopulla.
Pääkieli on serbokroaatti. Tiheintä asutus on Sarajevon
seudulla sekä pohjoisessa Savan ja sen sivujokien
laaksoissa. Harvaanasuttuja ovat vars. Montenegron
vastaisen rajan vuoristoalueet. Lukutaitoisia on 86 %
väestöstä. Merkittävimmät kaupungit ovat Bosnian
pääkaup. Sarajevo, Zenica, Banja Luka sekä Hertsegovinan
pääkaup. Mostar.
Ennen1991–95 käytyä sotaa yli puolet väestöstä sai
toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta nykyisin
se työllistää vain 6 % työvoimasta Tärkeimmät
viljelykasvit ovat maissi, vehnä, hedelmät, peruna ja
vihannekset. Puutavara ja paperi ovat merkittäviä
vientituotteita. Maassa on myös huomattavat
kaivannaisvarat. Kaivostyö tuottaa rautamalmia, kuparia,
lyijyä, sinkkiä, kultaa, ruskohiiltä, bauksiittia ja
vuorisuolaa. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat rauta-,
teräs-, alumiini-, paperi-, elintarvike- ja
kulkuneuvoteollisuus. Teollisuus keskittyy Sarajevoon ja
maan pohjoisosiin. Sota raunioitti pahoin maan talouden
1990-luvulla. Sodan jälkeen maan talousponnistelut ovat
kuitenkin tuottaneet tulosta. Bruttokansantuote kasvoi
1990-luvun lopulla 10 % vuosittain ja inflaatio on
laskenut 14 %:sta n. 4 %:iin (2001).
Liittovaltion johdossa on kolmihenkinen
presidenttineuvosto (bošnjaki, kroaatti, serbi,
toimikausi 2 vuotta) ja lakiasäätävänä elimenä
kaksikamarinen parlamentti, jonka kansojen kamarissa on
15 (viisi jokaisesta etnisestä ryhmästä, toimikausi 4
vuotta) ja edustajainhuoneessa 42 jäsentä (bošnjakien ja
kroaattien liittovaltiosta 28 ja serbitasavallasta 14
edustajaa, toimikausi 4 vuotta). Sekä bošnjakien ja
kroaattien liittovaltiolla että Bosnian
serbitasavallalla on oma parlamentti ja presidentti.
Äänioikeusikäraja on 18 vuotta.
Historia. Alk. illyrialaisten asuttama Bosnia kuului
Rooman valtakuntaan ja sen hajottua 395 Itä-Roomaan.
600-luvulla maahan muutti serbejä ja kroaatteja. Vuosina
1376–1463 Bosnia oli itsenäinen kuningaskunta, johon
Hertsegovina kuului vuodesta 1448 herttuakuntana.
Turkk. osmanit valloittivat Bosnian 1463 ja
Hertsegovinan 1483, mutta saivat vasta 1528 valtansa
niissä vakiinnutetuksi. Suurin osa aatelistosta kääntyi
islaminuskoisiksi säilyttääkseen etuoikeutensa ja
maansa. Hertsegovinassa 1876 puhjennut kapina laajeni
Venäjän ja Turkin väliseksi sodaksi (1877–78). Sen
jälkeen pidetyssä Berliinin kongressissa 1878 maakunnat
annettiin Itävallan valvontaan ja se liitti ne
alueisiinsa 1908.
Serbinationalistien salaisen järjestön Mustan käden
jäsen Gavrilo Princip ampui 28.6.1914 Sarajevossa
vierailulla olleen Itävalta-Unkarin kruununperijän Frans
Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sofian. Tämä Serbian
salaisen palvelun edustajien suunnittelema
tapahtumasarja oli yksi 1. maailmansotaan johtaneista
syistä. Sodan jälkeen sekä Bosnia että Hertsegovina
liitettiin perustettuun Jugoslavian valtioon. 2.
maailmansodan aikana suurin osa alueesta säilyi
itsenäisenä Italian suojeluksessa. Vuonna 1946
Bosnia-Hertsegovinasta muodostettiin osatasavalta.
Slovenian ja Kroatian esimerkin mukaisesti
Bosnia-Hertsegovinan osatasavalta antoi vuodesta 1990
presidenttinä olleen bošnjaki Alija Izetbegovićin
johtamana 1991 itsenäisyysjulistuksen, joka
vahvistettiin kansanäänestyksessä 1992 Tämä avasi pääsyn
YK:hon sekä Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyökonferenssiin. Myös maassa asuvat serbit,
julistivat Radovan Karadžićin johdolla alueensa
autonomiseksi serbitasavallaksi. Tämä johti keväällä
bošnjakien kroaattien ja serbien väliseen raakaan
sisällissotaan, joka kesti yli kolme vuotta (1992–95) ja
vaati yli 200 000 kuolonuhria. Punaisen Ristin kansainv.
komitea julkaisi marrask. 2000 listan 1992–95
kadonneista. joista useimpien arvellaan kuolleen;
listalla on yht. 20 484 henkeä, näistä bošnjakeja on 16
979.
Jugoslavian liittoarmeija tuki aluksi Serbialaisen
Bosnia-Hertsegovinan tasavallan perustaneita serbejä.
Kesällä 1993 näiden Suur-Serbiaa havittelevien serbien
hallussa oli jo yli 2/3 maasta. Myös Bosnian ja
Hertsegovinan kroaatit julistivat kesällä 1992 alueensa
autonomiseksi ja saivat tukea Kroatiasta. Huonoimpaan
asemaan jäivät bošnjakit, mm. Sarajevossa jäi
saarroksiin 380 000 ja Goraždessa 50 000 asukasta. Jo
1992 alkoi tihkua tietoja lähinnä bošnjakeihin
kohdistuvista etnisistä puhdistuksista ja raiskauksista,
joihin ensisijaisesti syyllistyivät serbit. Vuoden
loppuun mennessä lähes 3 milj. ihmistä oli joutunut
pakolaiseksi.
YK lähetti maahan rauhanturvajoukkoja, mutta kaikki
rauhanneuvottelut epäonnistuivat. Keväällä 1993 YK
julisti serbien piirittämän Sarajevon turva-alueeksi,
samoin Bihaćin, Goražden, Srebrenican, Tuzlan ja Zepan.
Kun Bosnia-Hertsegovinan serbiparlamentti kolmannen
kerran hylkäsi kansainv. rauhansuunnitelman kansainv.
pakotteitten tal. ahdinkoon saattama Jugoslavia teki
Serbian presidentin Miloševićin johdolla elok. 1994
päätöksen suhteiden katkaisemisesta Bosnian serbeihin ja
rajan sulkemisesta.
YK ei kyennyt puolustamaan julistamiaan turva-alueita,
joille oli siirtynyt runsaasti siviiliväestöä, ja serbit
valloittivat heinäk. 1995 Srebrenican ja Zepan,
tyhjensivät ne bošnjakeista sekä surmasivat sodan
pahimmissa verilöylyissä tuhansia miehiä. Sota sai uuden
käänteen, kun Kroatia valloitti elok. 1995 Krajinan
serbialueen, ja serbit joutuivat nyt puolestaan
pakenemaan. Samanaikaisesti Nato suoritti ilmaiskuja, ja
bošnjakit sekä kroaatit valloittivat alueita serbeiltä.
Osapuolet hyväksyivät rauhanehdotuksen 8.9.1995 ja Nato
ryhtyi turvaamaan rauhaa. Yhdysvaltain välityksellä ja
painostuksella kolme presidenttiä (Bosnia-Hertsegovinan
Izetbegović, Kroatian Tudjman ja Serbian Milošević)
allekirjoittivat 21.11.1995 Daytonin rauhansopimuksen.
Sen mukaan Bosnia-Hertsegovina on liittovaltio, jonka
osina ovat bošnjakien ja kroaattien liittovaltio (51 %
maa-alasta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %). Maata
hallitaan keskitetysti, ja Sarajevo on yhteisessä
hallinnossa. Pakolaisille taattiin vapaa liikkuminen ja
sotarikollisiksi epäillyiltä kiellettiin osallistuminen
pol. päätöksentekoon. Naton lähes 35 000 miehen
vahvuiset joukot, joiden joukossa oli myös
suomalaispataljoona, tulivat valvomaan rauhansopimuksen
toimeenpanoa. Elisabeth Rehn toimi vuodesta 1996 YK:n
ihmisoikeusraportoijana Bosniassa sekä 1998–99
pääsihteerin erityislähettiläänä.
Ensimmäisissä presidenttineuvoston vaaleissa 1996 eniten
ääniä saanut Alija Izetbegović toimi seuraavat kaksi
vuotta neuvoston pj:na eli käytännössä maan
presidenttinä. Haagin sotarikostuomioistuimen
sotarikolliseksi julistama Radovan Karadžić
painostettiin 1996 eroamaan serbitasavallan johdosta, ja
tilalle valittiin valittiin Biljana Plavsić. Kovan
linjan serbit asettuivat Plavsićia vastaan, mutta
kansainv. tuen turvin hänen onnistui pysyä vallassa.
Vuonna 1998 Bosnian serbitasavallan presidentiksi
valittiin kovan linjan kansallismielinen Nikola
Poplasen. Liittoparlamenttivaaleissa sen sijaan
maltilliset saivat enemmistön. Presidenttineuvostoon
valittiin bošnjakien Alija Izetbegović, serbien Zivko
Radisić ja kroaattien Ante Jelavić. Izetbegović erosi
syksyllä 2000, kaksi vuotta ennen määräaikaa. Jelavić
puolestaan erotettiin kroaattiseparatististen
lausuntojensa vuoksi. Kun serbitasavallan presidentti
Nikola Poplasen jatkuvasti kieltäytyi nimittämästä
pääministeriksi parlamentin enemmistön ehdokasta,
rauhanvälittäjä Carlos Westendorp erotti hänet maalisk.
1999 syyttäen häntä rauhanprosessin estämisestä.
Samanaikaisesti kansainv. sovitteluelin muutti
kiistellyn Brčkon kaupungin puolueettomaksi
itsehallintoalueeksi ja siirsi sen kansainv. valvontaan.
Vastalauseena Poplasenin erottamiselle ja Brčkon
yhteishallinnolle Bosnian serbiedustajat lähtivät
yhteisistä valtioelimistä, mutta palasivat pian
takaisin, ja serbitasavallan presidentiksi valittiin
Mirko Sarović.
Vaikka Brčkon kaupungin asema, pakolaisten hidas paluu
ja Kosovon sota keväällä 1999 vaikeuttivat
rauhanprosessia, pol. tilanne tasapainottui. Marrask.
2000 pidettiin ETYJin suosituksesta sekä
liittotasavallan että osatasavaltojen parlamenttien sekä
serbitasavallan presidentin vaalit, joissa kovan linjan
kansallismieliset kärsivät tappioita. Maalisk. 2001
parlamentin ylähuone valitsi presidenttineuvostoon Alija
Izetbegovićin tilalle Beriz Belkićin ja Ante Jelavićin
tilalle Jozo Krizanovićin. Pääministeriksi nimitettiin
helmik. 2001 Bozidar Matićin, mutta hallitus erosi
kesäkuussa, kun sen esitys uudeksi vaalilaiksi ei tullut
hyväksytyksi parlamentissa. Uuden hallituksen muodosti
ulkoministeri Zlatko Lagumdzija ja vaalilaki saatiin
hyväksyttyä.
Vuonna 2002 serbitasavallassa tehtiin perustuslain
muutoksia, joilla serbien, bošnjakien ja kroaattien
asemaa yhdenmukaistettiin koko Bosniassa.
Serbitasavallan hallituksessa 65 %:n ministereistä tulee
edustaa serbejä ja 35 %:n bošnjakeja, kroaatteja ja
muita. Serbian ja kroaatin sekä bošnjakien puhuman
bosnjakin kielet saivat yhdenvertaisen aseman. Lisäksi
YK-hallinto julisti voimaan uuden, koko valtiota
koskevan perustuslain, jonka mukaan serbit, bošnjakit ja
kroaatit ovat täysin yhdenvertaisia ja valtion viroissa
heillä on kiintiöt. Bosniasta tuli Euroopan neuvoston
44. jäsen huhtik. 2002.
Lokakuussa 2002 valittiin uudelleen Bosnian
presidenttineuvosto, liittovaltion edustajainhuone
(alahuone), bošnjakien ja kroaattien liiton
edustajainhuone, serbitasavallan kansankokous sekä
serbitasavallan presidentti ja varapresidentti. Nämä
olivat ensimmäiset ilman ulkopuolista valvontaa
järjestetyt vaalit sodan jälkeen. Niihin osallistui 57
puoluetta, yhdeksän vaaliliittoa ja kolme sitoutumatonta
ehdokasta. Suurimmat voittajat olivat kolme suurta
kansallismielistä puoluetta: bošnjakien demokraattinen
toimintapuolue (SDA), serbien demokraattinen puolue
(SDS) ja kroaattien demokraattinen yhteisö (HDZ). SDA
sai liittovaltion edustajainhuoneeseen 10 paikkaa,
bošnjakien Bosnian ja Hertsegovinan puolue (SBiH) 6 ,
HDZ 5, SDS 5, sosiaalidemokraatit (SDP) 4 ja yhdeksän
pienpuoluetta yht. 16 paikkaa. Ainoastaan SDP on
monikansallinen puolue, joten valtaan palasivat
kansallismieliset ja maan todellisen yhdistymisen on
arvioitu hidastuvan. Äänestysprosentti oli vain n. 54.
Presidenttineuvostoon valittiin HDZ:n Dragan Cović,
SDA:n Sulejman Tihić ja SDS:n Mirko Sarović, joka erosi
tehtävästä jo huhtik. 2003. Hänen tilalleen valittiin
Borislav Paravac. Liittovaltion pääministeriksi tuli
jouluk. 2002 bošnjakeja edustava Adnan Terzić ja helmik.
2003 Ahmet Hadzipasić. Serbitasavallan pääministeriksi
nimitettiin tammik. 2003 Dragan Mikerević, bošnjakien ja
kroaattien liiton presidentiksi Niko Lozancić.
Kriisinhallinnan kansainv. poliisioperaation (IPTF)
johto siirtyi tammik. 2003 YK:lta EU:lle (nimellä EUPM).
Bosnia-Hertsegovinan talous on ollut sodan jälkeen
vaikeuksissa. Työttömyys kohosi paikoin jopa 60 %:iin,
korruptio ja salakuljetus kukoistavat. Sodan seurauksena
myös sotarikolliset asetettiin tuomittavaksi Haagin
kansainv. sotarikostuomioistuimeen ja helmik. 2001
annettiin ensimmäiset tuomiot raiskauksista.
Serbitasavalta ryhtyi 2001 yhteistyöhön Haagin
kansainvälisen tuomioistuimen kanssa, ja sen
sisäministeriö ilmoitti nostaneensa sotarikossyytteet
lähes 3 000 bošnjakia ja kroaattia vastaan. Bosnian
serbitasavallan ent. presidentti Biljana Plavsić ja
sosiaali- ja pakolaisministeri, bošnjakeihin kuuluva
kenraali Sefer Halilović ovat olleet syytettyinä
Haagissa.
Kenraali Ratko Mladićia syytetään tuhansien bošnjakien
joukkomurhasta Srebrenicassa 1995 ja Sarajevon saarron
aikana tehdyistä sotarikoksista, mutta Serbitasavallan
raportin mukaan Bosnian bošnjakit olivat kuvitelleet tai
keksineet tarinan Srebrenican joukkomurhasta. Raportti
tuomittiin yleisesti vääristellyksi. Maalisk. 2003
bosnialainen tuomioistuin määräsi, että serbihallinnon
on maksettava 2 milj. euron korvaukset seuraavien 4–5
vuoden kuluessa Srebrenican verilöylyn muistosäätiölle,
joka edustaa uhrien omaisia.
Katsaus tapahtumiin 2003–06. Toukok. 2003 Haagin
sotarikostuomioistuimessa (ICTY) alkoi oikeudenkäynti
neljää bosnialaista serbiupseeria vastaan. Heitä
syytettiin osallisuudesta Srebrenican verilöylyyn 1995.
Jo vuonna 2001 Bosnian tuolloinen serbikomentaja
Radislav Krstić tuomittiin 46 vuodeksi vankeuteen
Srebrenican kansanmurhasta, mutta YK:n
sotarikostuomioistuimen vetoomustuomioistuin alensi
tuomion 35 vuoteen huhtik. 2004. Jouluk. 2003 Bosnian
serbien ent. asevoimien varakomentaja Momir Nikolić
tuomittiin Haagissa 27 vuodeksi vankeuteen ja
serbiarmeijan ent. komentaja Dragan Obrenović 17
vuodeksi vankeuteen. Momir Nikolić oli ensimmäinen
serbiupseeri, joka myönsi osallisuutensa Srebrenican
surmiin. Naispuolisia bošnjakivankeja kiduttanut ja
murhannut vankileirin johtaja Dragan Nikolić tuomittiin
23 vuodeksi vankeuteen ja serbikenraali Stanislav
Galićin 20 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista ja
rikoksista ihmiskuntaa vastaan erityisesti Sarajevon
piirityksen aikana 1992–95. Bosnian serbien
sodanaikaista johtajaa Radovan Karadzićia ei ole saatu
pidätetyksi. Uusia joukkohautoja löytyi kesällä 2003
Sarajevon koillispuolelta Vlasenicasta, jossa arveltiin
olevan n. 150:n vuonna 1992 surmatun bošnjakin jäänteet,
ja läheltä Serbian rajaa Zvornikista, jossa oli arviolta
jopa 500 bošnjakisiviiliä. Serbian hallitus esitti
lokak. 2004 virallisen anteeksipyynnön Srebrenican
joukkomurhasta, kun tutkinnassa oli kiistatta käynyt
ilmi, että Bosnian serbiarmeija oli teon takana.
Valtionpäämiehenä toimii yksi kolmijäsenisen
presidenttineuvoston jäsenistä kahdeksan kuukautta
kerrallaan. Jokainen jäsen edustaa eri kansallisuutta.
Presidentit valitaan suoralla vaalilla
nelivuotiskausiksi. Serbien presidentti valitaan
serbitasavallasta sekä bosniakkien ja kroaattien
presidentit federaatiosta.
Bosnia ja Hertsegovinan parlamentti vahvisti 9.
helmikuuta 2007, neljä kuukautta vaalien jälkeen, maan
pääministeriksi 4. tammikuuta virkaansa astuneen Nikola
Špirićin, joka on serbien Itsenäisten
sosiaalidemokraattien (Савез независних
социјалдемократа) edustaja. Maan hallitukseen kuuluu
vuosien 1992–1995 sodat päättäneen sopimuksen mukaisesti
edustajia maan kolmesta suurimmasta etnisestä ryhmästä.
Serbejä edustaneen Špirićin hallitus oli ensimmäinen
maassa ilman kansainvälistä valvontaa toiminut sitten
1992–1995-sodan. Špirićin hallitus erosi lokakuun 2007
lopulla vastalauseeksi Korkean edustajan Miroslav
Lajčákin vaatimuksille vahvistaa keskushallitusta ja
ajaa läpi uudistukset, jotka mahdollistaisivat maan
pääsyn Euroopan unioniin. Serbian mielestä vallan siirto
keskusvallalle johtaisi muslimien ylivaltaan maassa.
Hänet nimitettiin kuitenkin uudelleen 10. joulukuuta.
Vaalit järjestettiin 3. lokakuuta 2010. Sen jälkeen
hallituksen muodostaminen on venynyt yli vuoden
mittaiseksi. |
Teksti on suurimmilta osin lainattu WSOY:n
pikkujattilaisesta |
Katso vikipedian tiedot Bosnia-Hertsegovinasta |
|
|