Sample menu:

Tapahtumia:

31. April 2015
Vuodesta 1994 toimivan Suomi-Bosnia ja Hertsegovina seuran kotisivut lakautettiin.

link »

BiH
 
Valtiomuoto:
Pinta-ala:
Asukasluku:
Asukastiheys:
Vuotuinen väestönkasvu:
Pääkaupunki:
Muita kaupunkeja:
Viralliset kielet:
Tasavalta
51 209 km2
4 354 911 (1991) noin 3 800 000 (2003)
83,3 as./km2
3,0 % (1995–2000)
Sarajevo (400 500 as. 2001)
Banja Luka (160 000 as.), Zenica (96 000 as.)
bosnia, serbia, kroatia
Pääuskonnot:  
islamilaisia ortodokseja katolilaisia
44,0 % 31,0 % 17,0 %
48,3 % 34,0 % 15,4 %
(bošnjakit) (bosnian serbit) (bosnian kroaatit)
  1991
  2003
   
Aikavyöhyke:
Keskilämpö:
Kansallisuustunnus:
Kansallispäivä:
Rahayksikkö:

BKT asukasta kohti:
GMT +1 (-1 h Suomen aikaan verrattuna)
Sarajevo tammik. -0,5 °C, heinäk. +20 °C
BA, BIH, auto BIH, lentokone T9
25.11.
1 Bosnian markka (KM - konvertibilna marka - bosnian kielillä)
Valuuttatunnus BAM; 1 € =  1,95583 KM
1 347 Yhdysvaltain dollaria (2000)
 
Katso vikipedian tiedot Bosnia-Hertsegovinasta
Bosnia-Hertsegovina, Bosnia ja Hertsegovina, serbokroatian kielessä Bosna i Hercegovina, engl. Bosnia and Herzegovina, Balkanilla sijaitseva liittovaltio, jonka muodostavat bošnjakien ja kroaattien liittovaltio (51 % alueesta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %) ja joka rajoittuu pohjoisessa ja lännessä Kroatiaan, idässä Serbiaan sekä kaakossa Montenegroon. Valtio muodostuu ent. Jugoslaviaan kuuluneista Bosnian ja Hertsegovinan hist. maakunnista. Pohjois- ja keskiosan muodostaa Bosnajoesta nimensä saanut Bosnia, joka käsittää neljä viidesosaa pinta-alasta. Hertsegovina sijoittuu eteläosaan. Koko maa on pääosin vuoristoa. Lähes puolet pinta-alasta on lehti- ja havumetsän peitossa. Bosnia-Hertsegovina on sisämaavaltio, jolla on vain 22 km:n pituinen osuus Adrianmeren rannikosta. Joet, Bosna, Una ja Drina, virtaavat kohti Unkarin alankoa ja laskevat Tonavan sivujokeen Savaan. Vain Neretva Hertsegovinassa laskee Välimereen.

Väestöstä 1991 oli 44 % bošnjakeja (islamilaisuskoisia), 31 % serbejä ja 17 % kroaatteja. Bošnjakit, joita pitkän turkkilaisvallan perintönä on Bosnia-Hertsegovinassa enemmän kuin muissa ent. Jugoslavian osissa, saivat oman kansallisuuden aseman Jugoslaviassa 1960-luvun lopulla. Pääkieli on serbokroaatti. Tiheintä asutus on Sarajevon seudulla sekä pohjoisessa Savan ja sen sivujokien laaksoissa. Harvaanasuttuja ovat vars. Montenegron vastaisen rajan vuoristoalueet. Lukutaitoisia on 86 % väestöstä. Merkittävimmät kaupungit ovat Bosnian pääkaup. Sarajevo, Zenica, Banja Luka sekä Hertsegovinan pääkaup. Mostar.

Ennen1991–95 käytyä sotaa yli puolet väestöstä sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta nykyisin se työllistää vain 6 % työvoimasta Tärkeimmät viljelykasvit ovat maissi, vehnä, hedelmät, peruna ja vihannekset. Puutavara ja paperi ovat merkittäviä vientituotteita. Maassa on myös huomattavat kaivannaisvarat. Kaivostyö tuottaa rautamalmia, kuparia, lyijyä, sinkkiä, kultaa, ruskohiiltä, bauksiittia ja vuorisuolaa. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat rauta-, teräs-, alumiini-, paperi-, elintarvike- ja kulkuneuvoteollisuus. Teollisuus keskittyy Sarajevoon ja maan pohjoisosiin. Sota raunioitti pahoin maan talouden 1990-luvulla. Sodan jälkeen maan talousponnistelut ovat kuitenkin tuottaneet tulosta. Bruttokansantuote kasvoi 1990-luvun lopulla 10 % vuosittain ja inflaatio on laskenut 14 %:sta n. 4 %:iin (2001).

Liittovaltion johdossa on kolmihenkinen presidenttineuvosto (bošnjaki, kroaatti, serbi, toimikausi 2 vuotta) ja lakiasäätävänä elimenä kaksikamarinen parlamentti, jonka kansojen kamarissa on 15 (viisi jokaisesta etnisestä ryhmästä, toimikausi 4 vuotta) ja edustajainhuoneessa 42 jäsentä (bošnjakien ja kroaattien liittovaltiosta 28 ja serbitasavallasta 14 edustajaa, toimikausi 4 vuotta). Sekä bošnjakien ja kroaattien liittovaltiolla että Bosnian serbitasavallalla on oma parlamentti ja presidentti. Äänioikeusikäraja on 18 vuotta.

Historia. Alk. illyrialaisten asuttama Bosnia kuului Rooman valtakuntaan ja sen hajottua 395 Itä-Roomaan. 600-luvulla maahan muutti serbejä ja kroaatteja. Vuosina 1376–1463 Bosnia oli itsenäinen kuningaskunta, johon Hertsegovina kuului vuodesta 1448 herttuakuntana.

Turkk. osmanit valloittivat Bosnian 1463 ja Hertsegovinan 1483, mutta saivat vasta 1528 valtansa niissä vakiinnutetuksi. Suurin osa aatelistosta kääntyi islaminuskoisiksi säilyttääkseen etuoikeutensa ja maansa. Hertsegovinassa 1876 puhjennut kapina laajeni Venäjän ja Turkin väliseksi sodaksi (1877–78). Sen jälkeen pidetyssä Berliinin kongressissa 1878 maakunnat annettiin Itävallan valvontaan ja se liitti ne alueisiinsa 1908.

Serbinationalistien salaisen järjestön Mustan käden jäsen Gavrilo Princip ampui 28.6.1914 Sarajevossa vierailulla olleen Itävalta-Unkarin kruununperijän Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sofian. Tämä Serbian salaisen palvelun edustajien suunnittelema tapahtumasarja oli yksi 1. maailmansotaan johtaneista syistä. Sodan jälkeen sekä Bosnia että Hertsegovina liitettiin perustettuun Jugoslavian valtioon. 2. maailmansodan aikana suurin osa alueesta säilyi itsenäisenä Italian suojeluksessa. Vuonna 1946 Bosnia-Hertsegovinasta muodostettiin osatasavalta.

Slovenian ja Kroatian esimerkin mukaisesti Bosnia-Hertsegovinan osatasavalta antoi vuodesta 1990 presidenttinä olleen bošnjaki Alija Izetbegovićin johtamana 1991 itsenäisyysjulistuksen, joka vahvistettiin kansanäänestyksessä 1992 Tämä avasi pääsyn YK:hon sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiin. Myös maassa asuvat serbit, julistivat Radovan Karadžićin johdolla alueensa autonomiseksi serbitasavallaksi. Tämä johti keväällä bošnjakien kroaattien ja serbien väliseen raakaan sisällissotaan, joka kesti yli kolme vuotta (1992–95) ja vaati yli 200 000 kuolonuhria. Punaisen Ristin kansainv. komitea julkaisi marrask. 2000 listan 1992–95 kadonneista. joista useimpien arvellaan kuolleen; listalla on yht. 20 484 henkeä, näistä bošnjakeja on 16 979.

Jugoslavian liittoarmeija tuki aluksi Serbialaisen Bosnia-Hertsegovinan tasavallan perustaneita serbejä. Kesällä 1993 näiden Suur-Serbiaa havittelevien serbien hallussa oli jo yli 2/3 maasta. Myös Bosnian ja Hertsegovinan kroaatit julistivat kesällä 1992 alueensa autonomiseksi ja saivat tukea Kroatiasta. Huonoimpaan asemaan jäivät bošnjakit, mm. Sarajevossa jäi saarroksiin 380 000 ja Goraždessa 50 000 asukasta. Jo 1992 alkoi tihkua tietoja lähinnä bošnjakeihin kohdistuvista etnisistä puhdistuksista ja raiskauksista, joihin ensisijaisesti syyllistyivät serbit. Vuoden loppuun mennessä lähes 3 milj. ihmistä oli joutunut pakolaiseksi.

YK lähetti maahan rauhanturvajoukkoja, mutta kaikki rauhanneuvottelut epäonnistuivat. Keväällä 1993 YK julisti serbien piirittämän Sarajevon turva-alueeksi, samoin Bihaćin, Goražden, Srebrenican, Tuzlan ja Zepan. Kun Bosnia-Hertsegovinan serbiparlamentti kolmannen kerran hylkäsi kansainv. rauhansuunnitelman kansainv. pakotteitten tal. ahdinkoon saattama Jugoslavia teki Serbian presidentin Miloševićin johdolla elok. 1994 päätöksen suhteiden katkaisemisesta Bosnian serbeihin ja rajan sulkemisesta.

YK ei kyennyt puolustamaan julistamiaan turva-alueita, joille oli siirtynyt runsaasti siviiliväestöä, ja serbit valloittivat heinäk. 1995 Srebrenican ja Zepan, tyhjensivät ne bošnjakeista sekä surmasivat sodan pahimmissa verilöylyissä tuhansia miehiä. Sota sai uuden käänteen, kun Kroatia valloitti elok. 1995 Krajinan serbialueen, ja serbit joutuivat nyt puolestaan pakenemaan. Samanaikaisesti Nato suoritti ilmaiskuja, ja bošnjakit sekä kroaatit valloittivat alueita serbeiltä. Osapuolet hyväksyivät rauhanehdotuksen 8.9.1995 ja Nato ryhtyi turvaamaan rauhaa. Yhdysvaltain välityksellä ja painostuksella kolme presidenttiä (Bosnia-Hertsegovinan Izetbegović, Kroatian Tudjman ja Serbian Milošević) allekirjoittivat 21.11.1995 Daytonin rauhansopimuksen. Sen mukaan Bosnia-Hertsegovina on liittovaltio, jonka osina ovat bošnjakien ja kroaattien liittovaltio (51 % maa-alasta) ja Bosnian serbitasavalta (49 %). Maata hallitaan keskitetysti, ja Sarajevo on yhteisessä hallinnossa. Pakolaisille taattiin vapaa liikkuminen ja sotarikollisiksi epäillyiltä kiellettiin osallistuminen pol. päätöksentekoon. Naton lähes 35 000 miehen vahvuiset joukot, joiden joukossa oli myös suomalaispataljoona, tulivat valvomaan rauhansopimuksen toimeenpanoa. Elisabeth Rehn toimi vuodesta 1996 YK:n ihmisoikeusraportoijana Bosniassa sekä 1998–99 pääsihteerin erityislähettiläänä.

Ensimmäisissä presidenttineuvoston vaaleissa 1996 eniten ääniä saanut Alija Izetbegović toimi seuraavat kaksi vuotta neuvoston pj:na eli käytännössä maan presidenttinä. Haagin sotarikostuomioistuimen sotarikolliseksi julistama Radovan Karadžić painostettiin 1996 eroamaan serbitasavallan johdosta, ja tilalle valittiin valittiin Biljana Plavsić. Kovan linjan serbit asettuivat Plavsićia vastaan, mutta kansainv. tuen turvin hänen onnistui pysyä vallassa.

Vuonna 1998 Bosnian serbitasavallan presidentiksi valittiin kovan linjan kansallismielinen Nikola Poplasen. Liittoparlamenttivaaleissa sen sijaan maltilliset saivat enemmistön. Presidenttineuvostoon valittiin bošnjakien Alija Izetbegović, serbien Zivko Radisić ja kroaattien Ante Jelavić. Izetbegović erosi syksyllä 2000, kaksi vuotta ennen määräaikaa. Jelavić puolestaan erotettiin kroaattiseparatististen lausuntojensa vuoksi. Kun serbitasavallan presidentti Nikola Poplasen jatkuvasti kieltäytyi nimittämästä pääministeriksi parlamentin enemmistön ehdokasta, rauhanvälittäjä Carlos Westendorp erotti hänet maalisk. 1999 syyttäen häntä rauhanprosessin estämisestä. Samanaikaisesti kansainv. sovitteluelin muutti kiistellyn Brčkon kaupungin puolueettomaksi itsehallintoalueeksi ja siirsi sen kansainv. valvontaan. Vastalauseena Poplasenin erottamiselle ja Brčkon yhteishallinnolle Bosnian serbiedustajat lähtivät yhteisistä valtioelimistä, mutta palasivat pian takaisin, ja serbitasavallan presidentiksi valittiin Mirko Sarović.

Vaikka Brčkon kaupungin asema, pakolaisten hidas paluu ja Kosovon sota keväällä 1999 vaikeuttivat rauhanprosessia, pol. tilanne tasapainottui. Marrask. 2000 pidettiin ETYJin suosituksesta sekä liittotasavallan että osatasavaltojen parlamenttien sekä serbitasavallan presidentin vaalit, joissa kovan linjan kansallismieliset kärsivät tappioita. Maalisk. 2001 parlamentin ylähuone valitsi presidenttineuvostoon Alija Izetbegovićin tilalle Beriz Belkićin ja Ante Jelavićin tilalle Jozo Krizanovićin. Pääministeriksi nimitettiin helmik. 2001 Bozidar Matićin, mutta hallitus erosi kesäkuussa, kun sen esitys uudeksi vaalilaiksi ei tullut hyväksytyksi parlamentissa. Uuden hallituksen muodosti ulkoministeri Zlatko Lagumdzija ja vaalilaki saatiin hyväksyttyä.

Vuonna 2002 serbitasavallassa tehtiin perustuslain muutoksia, joilla serbien, bošnjakien ja kroaattien asemaa yhdenmukaistettiin koko Bosniassa. Serbitasavallan hallituksessa 65 %:n ministereistä tulee edustaa serbejä ja 35 %:n bošnjakeja, kroaatteja ja muita. Serbian ja kroaatin sekä bošnjakien puhuman bosnjakin kielet saivat yhdenvertaisen aseman. Lisäksi YK-hallinto julisti voimaan uuden, koko valtiota koskevan perustuslain, jonka mukaan serbit, bošnjakit ja kroaatit ovat täysin yhdenvertaisia ja valtion viroissa heillä on kiintiöt. Bosniasta tuli Euroopan neuvoston 44. jäsen huhtik. 2002.

Lokakuussa 2002 valittiin uudelleen Bosnian presidenttineuvosto, liittovaltion edustajainhuone (alahuone), bošnjakien ja kroaattien liiton edustajainhuone, serbitasavallan kansankokous sekä serbitasavallan presidentti ja varapresidentti. Nämä olivat ensimmäiset ilman ulkopuolista valvontaa järjestetyt vaalit sodan jälkeen. Niihin osallistui 57 puoluetta, yhdeksän vaaliliittoa ja kolme sitoutumatonta ehdokasta. Suurimmat voittajat olivat kolme suurta kansallismielistä puoluetta: bošnjakien demokraattinen toimintapuolue (SDA), serbien demokraattinen puolue (SDS) ja kroaattien demokraattinen yhteisö (HDZ). SDA sai liittovaltion edustajainhuoneeseen 10 paikkaa, bošnjakien Bosnian ja Hertsegovinan puolue (SBiH) 6 , HDZ 5, SDS 5, sosiaalidemokraatit (SDP) 4 ja yhdeksän pienpuoluetta yht. 16 paikkaa. Ainoastaan SDP on monikansallinen puolue, joten valtaan palasivat kansallismieliset ja maan todellisen yhdistymisen on arvioitu hidastuvan. Äänestysprosentti oli vain n. 54. Presidenttineuvostoon valittiin HDZ:n Dragan Cović, SDA:n Sulejman Tihić ja SDS:n Mirko Sarović, joka erosi tehtävästä jo huhtik. 2003. Hänen tilalleen valittiin Borislav Paravac. Liittovaltion pääministeriksi tuli jouluk. 2002 bošnjakeja edustava Adnan Terzić ja helmik. 2003 Ahmet Hadzipasić. Serbitasavallan pääministeriksi nimitettiin tammik. 2003 Dragan Mikerević, bošnjakien ja kroaattien liiton presidentiksi Niko Lozancić. Kriisinhallinnan kansainv. poliisioperaation (IPTF) johto siirtyi tammik. 2003 YK:lta EU:lle (nimellä EUPM).

Bosnia-Hertsegovinan talous on ollut sodan jälkeen vaikeuksissa. Työttömyys kohosi paikoin jopa 60 %:iin, korruptio ja salakuljetus kukoistavat. Sodan seurauksena myös sotarikolliset asetettiin tuomittavaksi Haagin kansainv. sotarikostuomioistuimeen ja helmik. 2001 annettiin ensimmäiset tuomiot raiskauksista. Serbitasavalta ryhtyi 2001 yhteistyöhön Haagin kansainvälisen tuomioistuimen kanssa, ja sen sisäministeriö ilmoitti nostaneensa sotarikossyytteet lähes 3 000 bošnjakia ja kroaattia vastaan. Bosnian serbitasavallan ent. presidentti Biljana Plavsić ja sosiaali- ja pakolaisministeri, bošnjakeihin kuuluva kenraali Sefer Halilović ovat olleet syytettyinä Haagissa.

Kenraali Ratko Mladićia syytetään tuhansien bošnjakien joukkomurhasta Srebrenicassa 1995 ja Sarajevon saarron aikana tehdyistä sotarikoksista, mutta Serbitasavallan raportin mukaan Bosnian bošnjakit olivat kuvitelleet tai keksineet tarinan Srebrenican joukkomurhasta. Raportti tuomittiin yleisesti vääristellyksi. Maalisk. 2003 bosnialainen tuomioistuin määräsi, että serbihallinnon on maksettava 2 milj. euron korvaukset seuraavien 4–5 vuoden kuluessa Srebrenican verilöylyn muistosäätiölle, joka edustaa uhrien omaisia.

Katsaus tapahtumiin 2003–06. Toukok. 2003 Haagin sotarikostuomioistuimessa (ICTY) alkoi oikeudenkäynti neljää bosnialaista serbiupseeria vastaan. Heitä syytettiin osallisuudesta Srebrenican verilöylyyn 1995. Jo vuonna 2001 Bosnian tuolloinen serbikomentaja Radislav Krstić tuomittiin 46 vuodeksi vankeuteen Srebrenican kansanmurhasta, mutta YK:n sotarikostuomioistuimen vetoomustuomioistuin alensi tuomion 35 vuoteen huhtik. 2004. Jouluk. 2003 Bosnian serbien ent. asevoimien varakomentaja Momir Nikolić tuomittiin Haagissa 27 vuodeksi vankeuteen ja serbiarmeijan ent. komentaja Dragan Obrenović 17 vuodeksi vankeuteen. Momir Nikolić oli ensimmäinen serbiupseeri, joka myönsi osallisuutensa Srebrenican surmiin. Naispuolisia bošnjakivankeja kiduttanut ja murhannut vankileirin johtaja Dragan Nikolić tuomittiin 23 vuodeksi vankeuteen ja serbikenraali Stanislav Galićin 20 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan erityisesti Sarajevon piirityksen aikana 1992–95. Bosnian serbien sodanaikaista johtajaa Radovan Karadzićia ei ole saatu pidätetyksi. Uusia joukkohautoja löytyi kesällä 2003 Sarajevon koillispuolelta Vlasenicasta, jossa arveltiin olevan n. 150:n vuonna 1992 surmatun bošnjakin jäänteet, ja läheltä Serbian rajaa Zvornikista, jossa oli arviolta jopa 500 bošnjakisiviiliä. Serbian hallitus esitti lokak. 2004 virallisen anteeksipyynnön Srebrenican joukkomurhasta, kun tutkinnassa oli kiistatta käynyt ilmi, että Bosnian serbiarmeija oli teon takana.

Valtionpäämiehenä toimii yksi kolmijäsenisen presidenttineuvoston jäsenistä kahdeksan kuukautta kerrallaan. Jokainen jäsen edustaa eri kansallisuutta. Presidentit valitaan suoralla vaalilla nelivuotiskausiksi. Serbien presidentti valitaan serbitasavallasta sekä bosniakkien ja kroaattien presidentit federaatiosta.

Bosnia ja Hertsegovinan parlamentti vahvisti 9. helmikuuta 2007, neljä kuukautta vaalien jälkeen, maan pääministeriksi 4. tammikuuta virkaansa astuneen Nikola Špirićin, joka on serbien Itsenäisten sosiaalidemokraattien (Савез независних социјалдемократа) edustaja. Maan hallitukseen kuuluu vuosien 1992–1995 sodat päättäneen sopimuksen mukaisesti edustajia maan kolmesta suurimmasta etnisestä ryhmästä. Serbejä edustaneen Špirićin hallitus oli ensimmäinen maassa ilman kansainvälistä valvontaa toiminut sitten 1992–1995-sodan. Špirićin hallitus erosi lokakuun 2007 lopulla vastalauseeksi Korkean edustajan Miroslav Lajčákin vaatimuksille vahvistaa keskushallitusta ja ajaa läpi uudistukset, jotka mahdollistaisivat maan pääsyn Euroopan unioniin. Serbian mielestä vallan siirto keskusvallalle johtaisi muslimien ylivaltaan maassa. Hänet nimitettiin kuitenkin uudelleen 10. joulukuuta. Vaalit järjestettiin 3. lokakuuta 2010. Sen jälkeen hallituksen muodostaminen on venynyt yli vuoden mittaiseksi.
Teksti on suurimmilta osin lainattu WSOY:n pikkujattilaisesta
Katso vikipedian tiedot Bosnia-Hertsegovinasta
 
Haluatteko oma mainos tänne?
  IT usluge, Usluge tumačenja i prevođenja  
IT palvelut, Tulkkaus,
Käännöstyö ja oikoluku
IT usluge, usluge prevodjenja i tumačenja